Aamulla bussissa katson, mihin lopputulokseen kirkon tulevaisuusselonteko Kirkko 2020 päätyy. Koen tunnistamisen riemua, kun siellä kuvataan kolme erilaista seurakuntana olemisen mallia. Näinhän meillä on myös Kaarinan seurakunnassa!

Ensimmäisen kuvan mukaan oleminen riittää. Ensin seurakunta on ja vasta sitten se voi toimia. Kristus elää seurakunnassa ja sen jäsenissä. Tämä koskee jokaista jäsentä. Riittää että on. Jäsenyys ei vaadi omaa toimintaa tai uskonnollista mielenlaatua, mutta kirkon jäsenten elämänkokemuksia katsotaan kirkon uskoa vasten.
 
Toisen kuvan mukaan osallisuus on asiakkuutta. Jokainen seurakunnan jäsen odottaa, että juuri hänen tarpeensa, kokemuksensa ja merkityksen kaipuunsa kohdataan ja otetaan huomioon. Seurakunnan perinteisten työalojen ja niitten välisten rajojen merkitys vähenee.  Tapahtumaluonteinen toiminta lisääntyy. Kirkolta edellytetään nopeaa ja joustavaa organisoitumista ja verkostoitumista sekä näkymistä julkisuudessa.
 
Kolmannessa kuvassa kirkolla on vahva profiili. Kristityksi tunnustautuminen merkitsee erottautumista ympäröivästä kulttuurista. Kristillisyys näkyy ja tuntuu elämänvalinnoissa. Kirkko ei ole enää ”koko kansan kirkko”, vaan jäsenyys hahmottuu osallistumisen ja vastuunkannon kautta.
 
Tulevaisuusselonteon mukaan mikään näistä kuvista ei itsessään tarjoa riittävän hyvää mallia seurakuntana ja kirkkona elämiseen. Niillä jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Niitä kaikkia tarvitaan, sisäkkäin ja rinnakkain.
 
Sekä Piikkiön että Kaarinan seurakunnissa laaditaan parhaillaan uusia strategioita. Palkatut työntekijät ja vastavalitut luottamushenkilöt pohtivat, mihin seurakuntia täällä tarvitaan seuraavan neljän vuoden aikana. Millaista elämä on Kaarinassa nyt ja lähitulevaisuudessa? Millaisiin asioihin haluamme seurakuntina vaikuttaa?
 
Samalla voimme taas harjoitella aikuismaisesti kestämään erimielisyyttä ja harmaan sävyjä, niin kuin kirkolliseen keskusteluun on toivottu. Kummallisen vaikeaa on itse kunkin toisinaan myöntää, että asiat voivat näyttää erilaisilta toisen silmin katsottuina.
 
Iltapäivällä uuden viestintätyöryhmän ensimmäisessä palaverissa tuo aikuismainen keskustelu tuntuu toteutuvan.
 
Merja Auer
Kaarinan seurakunnan viestinnästä vastaava pappi

Kaarina-lehteen 7.4.