On elokuun viimeinen sunnuntai. Lähden onnittelukäynnille. Olen lainannut äidiltä auton mm. siksi, että ehtisin sieltä ajoissa kastamaan lasta.

Myöhästyn lähdöstä viisi minuuttia. Lähin kukkakauppa, jossa aioin käydä, on remontissa. Pyörin hetken ympäri keskustaa, kunnes saan päätettyä, että käyn Stockan alakerrassa.

Olen viisitoista minuuttia myöhässä. Leyhyttelen ajaessani tukkaani toisella kädellä ja toivon että se kuivaisi tuulessa.

Päivänsankari on vanha tuttu, ja Karjalasta. Juttelemme mukavia. Hetkellisessä vastuullisuuden puuskassa luen Toimitusten kirjasta syntymäpäivärukouksen.

Kahvipöydässä juttelen sukulaisten kanssa. Juon toisenkin kupillisen. Eteisessä syntyisi tärkeä keskustelu, mutta joudun lähtemään.

Olen kastekirkossa tasalta, vaikka olin luvannut olla varttia vaille. Olen soittanut asiasta vahtimestarille. Sekoilen hiukan sopiessani tilanteen kulusta kummien kanssa. Isoisä onneksi aloittaa virret. Olin unohtanut kirjoittaa keskustelun pääkohdat ylös käytyäni kastekeskustelun. Puhuessani minusta tuntuu, etten tavoita perheen todellisuutta.

Kuitenkin olen omalla paikallani. Epätäydellisenä, odotuksia täyttämättä, antisankarina. Tässä on evankeliumi. Kaikki on hyvin silloinkin kun kaikki ei mene hyvin. 

Merja Auer

Julkaistu eilen seurakuntayhtymän sisäisessä Naakkanetissä.