Eilen saimme tiedon, että yksi seurakuntamme työntekijöistä on kuollut äkilliseen sairauskohtaukseen. Häntä muistaen ja siunaten ja meille kaikille luottamusta toivoen useita vuosia sitten syntyneen runon (vaikka se kai pitäisi julkaista kamarissa...) ajatuksin:

Luottamus

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sinä kysyt toivoni perustaa.

 

Minulla on vain luottamus.

 

Elämä on luottamuksen varassa,

että aurinko paistaa ja sade tulee ajallaan,

että siemen versoo ja vilja kypsyy,

että joku synnyttää ja joku hoitaa syntyvää,

että joku rakastaa ja on jota rakastaa.

 

Kuolema on luottamuksen varassa,

etteivät äidit ja isät uskoneet turhaan,

että Raamattu on totta ja Jumalan sanaa,

että Jeesus Kristus on noussut kuolleista,

että minutkin kerran herätetään.

 

Kaikki on luottamuksen varassa.

 

Muuta ei ole.

 

Tämä varmuus riittää.

 

Pirjo