Suomalaiset ovat tunnetusti kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Niinpä Kaarinan seurakunnassakin päätimme kysellä ihmisiltä, mitä he meiltä odottavat. Onko seurakuntamme ihmisille tarpeellinen? Miten voisimme parhaiten palvella kaarinalaisia? Mitä seurakuntalaiset olisivat valmiita itse tekemään, näin vapaaehtoisuuden vuonna?

Seurakuntavaalien äänestyspaikoilla marraskuussa viitisenkymmentä ihmistä täytti kyselylomakkeemme. Oli ilo lukea, että seurakunta on monelle oleellinen osa elämää ja että se on ”ihmistä lähellä”. Varsinkin lapsi-, nuoriso- ja vanhustyö mainittiin monta kertaa, samoin jumalanpalvelukset, musiikki ja diakoniatyö. ”Nykyään tarvitsemme paljon lohdutusta ja armoa.”
 
Lisää toivottiin tavallista ihmistä koskettavia tapahtumia ja arjessa tukemista, muistolehtoa Kuusistoon ja kannanottoja lasten ja nuorten puolesta. Saimme myös kannustusta jatkaa samaan malliin. Monet vastaajat olivat valmiita osallistumaan niin tilaisuuksiin kuin erilaiseen tekemiseenkin.
 
Moitteita tuli ihmisten arvostelemisesta. ”Tämän ajan ihmisiin ja yhteiskuntaan ei tule soveltaa Raamatun ajan olojen ohjeita.”
 
Muutenkin kuulen toivetta, että pitäisi puhua vain hyvistä asioista. Mutta. Eihän maailma ole pelkästään hyvä! Eihän Jumalakaan toimi aina lempeästi. Pitäähän epäkohtiin puuttua, pitäähän ne nimetä, että niille voisi jotain tehdä. Kunpa sen vain osaisimme tehdä taiten, loukkaamatta sen enempää kuin on tarpeen.
 
Merja Auer
viestinnästä vastaava pappi
Kaarinan seurakunta

Kaarina-lehteen 9.2.2011