Olin asessorin ominaisuudessa piispainkokouksessa Kuortaneella. Siihen liittyen kirjoitin Kotimaa-lehden blogisivustolle alla olevan vuodatuksen. Laitan sen nyt tähänkin:
Piispainkokous hyväksyi päivitetyn jumalanpalveluksen oppaan. Siihen sisältyy yksityiskohtaisia ohjeita ehtoollisen vietosta. Oppaan ohjeissa tulee näkyviin käsitys, että ehtoollisella konsekroidut ehtoollisaineet (leipä ja viini, jotka on pyhitetty lukemalla asetussanat), ovat edelleen messun päätyttyä Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisaineet tulee pyrkiä käyttämään loppuun aina kullakin ehtoollisella. Jos niitä jää paljon yli, ne tulee säilyttää erikseen myöhempää käyttöä varten. Oppaan tekstissä todetaan: ”Käytännön on oltava sopusoinnussa sen seurakunnan perusvakaumuksen kanssa, että pyhitetty leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri.”
Vuonna 2000 piispainkokous käsitteli kevätistunnossaan nyt päivitetyn oppaan ensimmäistä versiota. Pöytäkirjaan on kirjattu silloin piispa Erik Vikströmin sanat: ”Kristuksen läsnäolo ehtoollisaineissa pätee vain ’in usu’ ja käytön ulkopuolella ne ovat vain leipää ja viiniä.” Näin minullekin on opetettu, näin olen uskonut ja sen mukaan pappina toiminut – ehtoollista syvästi kunnioittaen. Useimmissa hiippakuntamme seurakunnissa taidetaan edelleen jakaa tämä perusvakaumus.
Piispainkokouksessa jäin vähemmistöön, käsitykseni kanssa lähes yksin. Toisenlaiseen vakaumukseen perustuvat ohjeet hyväksyttiin. Onneksi ne ovat vain ”käsikirjan soveltamista koskevia ohjeita”, eivät Jumalan sanaa. Ennustan niiden jäävänkin vain oppaan sivulla oleviksi ohjeiksi, mikäli seurakunnan perusvakaumus ehtoollisesta ei ole niiden mukainen.
Mielestäni kirkon opista ja sen mahdollisesti muuttuneesta tulkinnasta niinkin keskeisessä asiassa kuin ehtoolliskäsityksessä, tulisi päättää muualla kuin jumalanpalveluksen oppaan ohjeissa.
Tämän kirjoituksen alla tekee mieleni käyttää nimimerkkiä
”vanhauskoinen”.
Pirjo
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.