Kustaa ja Synnöve, sisäinen mieheni ja naiseni, osallistuivat Kirkon viestintäpäiville Marina Palacessa viime viikon lopulla. Synnöve oli ilmoittautunut, sillä siellä näkisi ihmisiä ja saisi kuulla, missä mennään. Kustaa tuli mukaan olosuhteiden pakosta.

Piispa Kari Mäkinen totesi esityksessään jotain sen tapaista että jos kirkossakin eletään kulutusyhteiskunnan ehdoilla, menee pohja kulutusyhteiskunnan kyseenalaistamiselta. Siitä pitäisikö kirkon kuunnella sitä mitä ihmiset siltä haluavat vai ei käytiin julkista keskustelua, mutta Kustaa ja Synnöve olivat silloin valmistautumassa hetkipalveluksen pitämiseen. Jälkeenpäin heillekin tuli asiasta juttua.

Kustaa: Entä jos kutsuttaisiin kirkolle kaikki väsyneet, kyllästyneet, tavallisen näköiset, ylipainoiset, sisäänpäin suuntautuneet, harvasanaiset ja yrmeät olemaan hiljaa tai valittamaan yhdessä?

Synnöve: Mahtaisivatko lähteä? Vaikka kesällä Puolangan kunnan pessimismi-tapahtumaan kuuluu kyllä tulleen ennakko-odotuksista huolimatta paljon ihmisiä. Siinä vaan taas kerran masennusta ja ankeutta katsottiin huumorilla, ja kerättiin kuntalaisilta kielteisiä kokemuksia, joista sitten tehtiin erilaisia esityksiä.

Kustaa: Minulle kirkko on hiljentymistä, turhanaikaisten asioiden poisriisumista, pysähtymistä kuuntelemaan Jumalan ääntä omassa sisimmässään.

Synnöve: Mutta kai kirkko on myös niitä varten joilla on kivaa? Meidän toivotaan kertovan ihmisille että kirkossa on kivaa.

Kustaa: Jos kirkon sanoman pelkistää lähimmäisenrakkaudeksi ja yhteenkuuluvuudentunteeksi, jotain oleellista jää kyllä puuttumaan.

Synnöve: Jaakko Heinimäki ja Jari Jolkkonen julistivat, että luterilaisuudenkin ykkösasia on, että Jumala on suuri.

Kustaa: Jumala on niin suuri, että hänestä on aika mahdotonta sanoa mitään. Sanoessaan osuu vain likiarvoihin tai vertauskuviin. Kannattaisi olla mieluummin hiljaa ja odottaa että ihmiset tulisivat uteliaisuuttaan kyselemään.

Synnöve: Jos ajatellaan, että kristitty kuulee Jumalan puhuttelevan nimenomaan itseään, hän jäänee väistämättä muihin nähden oudoksi ja ulkopuoliseksi, vaikka toisilla olisikin samantapaisia kokemuksia. Kirkko voisi olla muukalaisten kokoontuleminen. Eikö meillä juuri sellaisia olekin, kun ihmiset tulevat rukous- ja raamattupiireihin?

Kustaa: On parhaimmillaan. Usein niissäkin tuntuu yhdenmukaisuuden tarve kovin suurelta.

Synnöve: Kuka jaksaisi tilaisuutta, jonka tarkoitus olisi valittaminen?

Kustaa: Jos sen veisi äärimmilleen, se luultavasti alkaisi huvittaa niin kuin Puolangalla – ja niin kuin kulutusyhteiskunnassa ylipäätään. 

Merja Auer
 
Julkaistu Naakkanetissä tänään.