Istun tällä hetkellä sakastissa ja valmistelen tuleva illan – ensimmäisen paastonajan illan – ohjelmaa.

Naiset (Aikku ja Virpi) voittivat juuri MM-kultaa parisprintissä ja miehetkin (Ville ja Sami) yllättivät pronssilla. Yhdeksän matkustajaa kuoli lento-onnettomuudessa Amsterdamissa ja eläkeikää korotetaan parilla vuodella.

Joillekin nämä ovat elämän ja kuoleman (ihan kirjaimellisesti) kysymyksiä, kohdallani ne valuvat ohi jälkiä juuri jättämättä.

 

Mietin, mistä paastossa on kysymys. Siitäkö, että lupaan jotakin niin kuin uudenvuoden aattona, enkä kuitenkaan osaa lupaustani pitää? Siitäkö, että tingin jostakin epäoleellisesta saadakseni hyvän omatunnon?

 

Simojoen Pekan laulu alkaa soida mielessäni

 

Hiljaa painan pääni ja vaikenen, katson sinun kättesi töitä.

Tunnen kuinka pieni on ihminen, katson sinun kättesi töitä.

Seison rannalla ikuisuuden, Luojan suuruutta ihmettelen.

 

Mietin, että jospa tämä riittäisi paastoksi tänä vuonna: ”Luojan suuruutta ihmettelen”.

 

 Tuhkakeskiviikon odottavissa tunnelmissa

 

Eero