Minulla on tapana käydä aamulla lenkillä. Joskus lähden noin kuuden maissa, toisinaan on mahdollista lenkkeillä hiukan myöhemmin. Jos en lähde aamulla lähes heti herättyäni, lenkki jää koko päivältä mitä todennäköisimmin tekemättä.

Tänään lähdin 07.20. koiran kanssa. Jos ei olisi ollut koiraa, en ehkä olisi jaksanut lähteä ollenkaan. Ajattelin tekeväni vain pienen lenkin. Sää oli aika sopiva. Kun olin sauvonut noin 20 minuuttia, en malttanutkaan lopettaa. Kävelin Lemuntien tien yli ja jatkoin Pyhän Katariinan polkuja Vaarniemen suuntaan metsän reunaa. Siellä en ollutkaan kulkenut aikoihin. Nautin askelista, hengittämisestä, marraskuisesta metsästä. Tulin toista kautta takaisin ja nousin Sauhuvuorelle. Nautin vieläkin enemmän, pientä rasitusta, vaihtelevaa maastoa, kaunista. Mietin menneitä, niitäkin aikoja, kun poltettiin merkkitulia vihollisten merkiksi. Pohdin tulevia, siinä kävellessä suunnittelin kaikenlaisia  ja pyysin viisautta, rukoilin.

Kiitos Jumalalle luonnosta, joka hoitaa marraskuussakin, ja Kaarinan partiolaisille polkujen rakentamisesta ja kunnossa pidosta! Sain hyvän alun päivälle.

Pirjo