Olin viikonloppuna ja alkuviikosta katontekotalkoissa ja otin (tai sain) itselleni ensimmäiseksi tehtäväkseni vanhan katon purkamisen. Siinä hujahti tunti jos toinenkin ennen kuin homma alkoi olla paketissa. Huomasin tässäkin työssä, miten vähitellen aloin osata sitä yhä paremmin – siis rikkomisen – eli purkamisen työtä. Tuli hyvä mieli.

Joku saisi asiasta varmaan ihan hyvän saarnan aiheen: ”Elämä on kuin vanhan kattohuovan irrottamista…”. Elämä ei kuitenkaan ole ”kuin”, vaan elämä ON. Siispä kattohuovan irrottaminenkin on ELÄMÄÄ!

Elämä ei taida koskaan tulla valmiiksi. Hanskat vaan käteen ja duunia tekemään ja opettelemaan! Hyvään mieleen ei tarvita extremeä, vaan tavallista elämää.

Eero