Minun on hyvin vaikea hahmottaa, mikä voisi olla "kristinuskon muuttumaton perussanoma", johon usein viitataan, kun puhutaan uusista tavoista välittää kristiuskoa eteenpäin.

Minun nähdäkseni kristinuskossa on oleellista Jumalan tuleminen ihmiseksi. Hän ei enää ole vain ulkopuolinen lainantaja tai sisäinen henki, vaan hän kohtaa ihmisen samalta tasolta. Niin kuin Jeesus aikanaan kävi ihmisten kanssa hyvinkin erisävyisiä keskusteluja ja kohtasi erilaisia ihmisiä erilaisin tavoin, niin nytkin meitä puhuttelevat Raamatussa erilaiset asiat. Meitä johdatetaan eri tavoin kohtaamaan todellisuus sellaisena kuin se on ja elämään sovussa Jumalan, itsemme ja toistemme kanssa. Joskus siihen riittää lempeä katse tai kosketus, joskus meitä viedään kuolemaan ja ylösnousemukseen, kaiken menettämiseen saadaksemme jotain uutta.

Mikä kohtaamisissa voisi olla muuttumatonta?

Merja Auer