Minulla on moniin asioihin äärettömän suuria ennakkoluuloja. En aina tiedä, mistä ne tulevat, mutta yleensä niihin liittyy jokin päätöksiini vaikuttava spontaani reaktio, aikaisempi kokemus tai ennakkokäsitys. Yksi tällainen ennakkoluulojen herättäjä oli viime syksyn suosituimpiin tosi-TV ohjelmiin kuulunut Diili.

En katsonut yhtään ohjelmaa ja syynkin luulen tietäväni. Etukäteismainoksessa nimittäin ohjelman vetäjä Hjallis Harkimo – todennäköisesti ohjelmaformaattiin kuuluvaan muottiin sitoutuen ja eräänlaista kovanaamaa esittäen – tokaisi yhdelle kilpailijalle hjallismaisen närkästyneenä: ”H****tti, tässä elämässä pitää olla nöyrä!”

Kommentti tuossa asiayhteydessä hätkähdytti ja jopa suututti, sillä oma käsitykseni nöyryydestä on ollut hiukan toisenlainen. Nöyryys ei mielestäni ole ase, jota käytetään toisen ihmisen voittamiseen. Olkoonkin, että kysymyksessä on vain leikkimielinen kilpailu.

 

Ihan aiheellisesti voi nyt sanoa, että on turha kritisoida ohjelmaa, jota ei ole katsonut. Myönnän, että näin on.

Ohjelma jäi kuitenkin kiinnostamaan ja siksi selailin siitä lisätietoja netistä. Siinä surffaillessani päädyin uudelleen tuohon Hjalliksen kommenttiin ja luin sen tällä kertaa kokonaan. Se nimittäin jatkui näin: ”Sä olet ylimielinen, sä et kuuntele ihmisiä”. Nyt koko juttu kolahtikin jo ihan toisella tavalla. Se alkoi itse asiassa kiinnostaa niin, että melko varmasti tulen seuraavan tuotantokauden ohjelmia katsomaan.

 

Piispa Eero Huovinen sanoi aikanaan Punainen lanka ohjelmassa, jossa keskusteltiin vuoden 2005 tsunamikatastrofista ja onnettomuudessa mukana olleiden kohtaamisesta, että ihmisellä pitää olla suuret korvat. Saman on kiekkolegenda Juhani Tamminen sanoittanut yhdessä valmennusseminaarissa näin: ”Jumala on antanut meille kaksi korvaa ja yhden suun, joten niitä tulee käyttää siinä suhteessa”.

Totuus ei näköjään kuulu ainoastaan lasten ja imeväisten suusta, vaan myös arvostettujen ja kiisteltyjen aikuisten ihmisten sanomana. Sanoma totuudesta tuntuu näillä kolmella miehellä olevan siinä, että tarvitsemme nöyryyttä toisen ihmisen kohtaamisessa. Niin… ja tuo nöyryys löytyy – suurissa korvissa, kuuntelemisessa sekä suun ja korvien käyttämisen oikeassa suhteessa. Näin on tilanteesta riippumatta, kaikissa olosuhteissa.

 

Keskikouluaikana yhdessä aamunavauksessa kotiseurakuntani silloinen kirkkoherra täräytti nuo otsikossa olevat sanat. Taisi käydä koulun liikuntasalissa silloin aikamoinen kohahdus ja supina. Ne olivat kuitenkin äärimmäisen tehokkaita sanoja, sillä ne muistuttavat minua aina siitä, keneltä nöyryyttä omaan elämään on löydettävissä. Anova saa, vielä tänäkin päivä – Jumala, auta!

Tämän kirjoitin Kaarina-lehden palstalle 3.2

Eero