Paha olo

Katselin aamulla erään TV-kanavan chattia. Jos siinä olevasta kirjoittelusta jättää pois seksistiset kommentit ja muutaman uskonnollisen sananvaihdon, niin jäljelle jääneistä teksteistä jää kuva katkerasta ja pahoinvoivasta ihmisestä. Mikähän saa ihmisen maksamaan kerran toisensa jälkeen joka tekstiviestistä euron (tai tarkalleen 0,99) siitä, että purkaa katkeruuttaan ja pahaa oloaan haukkumalla muita ihmisiä?

Jos tällaiset chatit olisivat terapeuttisia niin, että niitä käyttämällä voisi samalla häivyttää tuon pahan olonsa, niin silloinhan ne olisivat mitä parhaimpia terapiamuotoja. Tuntuu kuitenkin siltä, että katkeruus ja kauna vaan lisääntyvät niitä juttuja kirjoittaessa.

Mietin, josko paastoksi riittäisi hyvät ajatukset toisesta ihmisestä.

Hyvä olo

Leijailen vielä menneen perjantain Miesten illan tunnelmissa. Huovisen Pentti puhui miehen sisäisestä ja ulkoisesta hyvinvoinnista niin, että me miehet useamman kerran löysimme itsemme hänen sanoistaan. Leppilammen Jukka lauloi ja puhui aikuisesta uskosta niin mahtavasti ja aidosti, että vieläkin lämmittää. Loistavien emäntien (Eva, Leena ja Sirpa) tarjoamien iltakahvien jälkeen saimme nauttia vielä melkein sadan miehen kanssa Herran Pyhää Ehtoollista. Tuntui huikealta kuunnella ja laulaa illan päätteeksi jykevää iltavirttä ”Mua siipeis suojaan kätke…” Ylisen Karin säestämänä.

Mietin, josko paastoksi riittäisi Jukka L:n sanoin ”Riittääkö, että saan olla, Jumalan vainiolla.”

Duhainen olo

Nyd on mendävä oddaamaan päivän doinen musdaviinimarjamukillinen. Pääsi jonkinlainen flunssa ylläddämään.

Mietin, jospa välillä paastoksi riittäisi kiitollisuus kaikista hyvistä Luojan antimista, niin kuin tuosta mustaviinimarjamehusta.

Eero