Olin opintomatkalla Riikassa.

Emme varsinaisesti opiskelleet maan historiaa, mutta sen vaikeus kyllä tuli ilmi jatkuvasti montaa kautta. Vanhan kaupungin rakennukset alkoivat olla kauniissa kunnossa, jotkut odottivat edelleen tietoa ja varmuutta nykyisestä omistajasta - tai omistajan rikastumista. Lähiöissä oli muista itäblokin maista tuttuja Neuvostovallan aikaisia kerrostaloja.

Maa elää syvää taloudellista kriisiä, edessä on 40 %:n leikkaus julkisissa menoissa. Se on kansainvälisen avun ehto. Voi vain kuvitella, mitä se tulee merkitsemään ennestäänkin heikoilla olevien elämässä. Kerjäläisiä kohtaa pitkin kaupunkia.

Puolen vuosikymmenen uskontokielteinen aika tuntuu kirkkojen elämässä. Resurssit ovat pienet. Luterilainen kirkko on konservatiivinen monella tavalla.

Täällä meillä on hiljattain vietetty kaatuneitten muistopäivää, johon liittyvän Merjan saarnan ajatuksia on luettavissa Kirkossa-blogissa. Vierailu Baltian maissa ja niiden eri museoissa esim. miehitysmuseo Riikassa ja KGB-museo Vilnassa, saa entistä enemmän arvostamaan sitä, että maatamme kyettiin puolustamaan, ettei sitä saatu miehitettyä ja että olemme saaneet elää itsenäisessä valtiossa.

Edellisten sukupolvien uhri on ollut kallis ja raskas, tavallaan se on myös meidän uhrimme.

"Anna minulle voimaa, usko ja luottamus luo! Elämäniloa hoida, mieleeni rauhasi tuo!"  Myrskymessusta

Pirjo