Koko pyhä Kaarinassa- vaellus oli onnistunut kokonaisuus! Jännitin säätä pitkin viikkoa. Luvattiin pilveä, pisaraa, salamaa ja aurinkoa. Saimme pilviä ja aurinkoa, tuultakin välillä. Sää oli siis mitä parhain.

Kaarinan kirkolta bussiin nousi noin 20 henkeä klo 9.20. Bussin määränpäänä oli Piikkiön kirkko. Tapasimme muita vaeltajia kirkon edustalla. Kesken messua tajusin unohtaneeni pyhiinvaellusristin bussiin. Se taisi - siis bussi ja sen mukana risti - tehdä oman pyhiinvaelluksen Sastamalaan, sinne kuljettaja kertoi suuntaavansa. Ehkä risti vaeltaa vielä jossain vaiheessa tänne kotiin takaisin. Olisi kiva, kun se on alkuaan Etiopiasta.

Messun jälkeen teimme siis ensin ristin. Mukana oli solmut taitava partiolainen ja toinenkin neuvokas seurakuntaneuvoston jäsen. Sakastista saimme narua ja ensiapulaukusta sakset, kirkonmäeltä sopivat puut. Siitä rististä tuli kevyt kantaa.

Luin pyhiinvaeltajan rukouksen. Sitten 30 vaeltajaa lähti 10 minuutin hiljaisuudessa liikkeelle 11.40, lämpötila 17 astetta. Kuljimme sopivaa tahtia kauniissa maisemissa ja hiljaisuuden päätyttyä kaikenlaista kuka kenenkin kanssa rupatellen. Tuorlaan saavuimme suunnitelmien mukaan klo 13.

Lounas majatalossa oli maittava. Sen nauttimiseen ei kyllä riittänyt arvioimani puoli tuntia. Koska oi Kukan päivä, ohjelmassa oli kiertokävely Tuorlan alueella. Puutarhuri kertoi todella hienolla tavalla ja innostavasti kevään kukkasista ja paljon muustakin. Joukossamme tuntui olevan monta asiasta kiinnostunutta.

Istahdimme hetkeksi tulppaanien seuraan nurmikolle hiljentymään teologiharjoittelijan kukka-aiheiseen hartauteen. Suvivirren ensimmmäinen säkeistö sopi hyvin siihen ympäristöön.

Tuorlan peltojen yllä lauloivat kiurut, Rauhalinnassa oli valkovuokkojen meri. Papinholman kohdalla olimme kuuliaisia ja alitimme Saaristotien. Sitten totesimme, että emme ehdi kulkea Kärjen ja Hovirinnan rannan kautta. Valitsimme toisen tien ja tulimme juuri arvioituun aikaan 16.30 Kaarinan kirkon pihaan. Kävelimme kirkkosaliin, jossa kuoro harjoitteli. Laitoimme ristin alttarille, ja luin soveltaen saman rukouksen kuin lähtiessämme. Ennen helatorstain hartautta ehdimme nauttia kahvit.

Bussi ( ei sama kuin aamulla) vei taas osan väestä Piikkiön kirkolle.

Minun  mieleeni päivästä jäi rauha ja levollisuus, kokemus Jumalan huolenpidosta ja yhteisöllisyydestä. Toivottavasti muillakin oli hyvä olla.

Seuraavan kerran on Kaarinassa mahdollisuus vaeltaa jo helluntaina ja sitten sunnuntaina 22.08. n. klo 9 - 12 Lemun taistelun muistolehdosta Kuusiston kirkon jumalanpalvelukseen.

Pirjo