Minunkin tieni vei sinne viimein, muutaman päivän reissulle joulukuun puolivälin paikkeilla. Kyseessä oli vapaa-ajan matka. Jätin työkännykän kotiin, en lukenut viiteen päivään sähköposteja enkä käynyt netissä. Pelkästään se teki hyvää. Hyvää teki myös yhtenä päivänä kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko. Forum Romanumin liepeillä tuulettomassa paikassa söimme panineita, siinä oli lämmin. Illalla poskia suorastaan kuumotti.

Junassa lentokentältä Rooman keskustaan meitä vastapäätä istui espanjalainen pariskunta. Nainen luki kirjaa, jonka otsikkona oli Rooma kahdessa päivässä. Meillä oli matkat pois laskien käytettävissä noin neljä päivää. Siinä ajassa ehdimme kurkistaa olennaisimpiin. Asuimme aivan Vatikaanivaltion vieressä, joten Pietarin kirkon aukiolla kävimme monta kertaa. Colosseum, Palatinon kukkula ym. katsottiin myös. Vatikaanin museoon jonotimme reilun puoli tuntia. Siis joulukuussakin, sateisena maanantaiaamuna Roomassa on jonoiksi asti turisteja. Ei silti, sunnuntaina Pietarin kirkkoon pyrkivien jono ulottui koko valtavan aukion toiseen reunaan asti. Kirkkoon menoa hiukan hidastaa se, että jokaisen on kuljettava kuin lentokentällä turvatarkastuksen läpi.

Rooma on täynnä kirkkoja, joista monien alkuperä on hyvin vanha. Usean kirkon yleisilme oli minun makuuni raskas, barokkinen. Silmääni ja mieltäni viehättivät enemmän sellaiset kirkot, jotka olivat hiukan yksinkertaisia. Hotellimme lähellä oli Santa Maria del Rosario-kirkko. Paitsi, että siellä oli runsaasti Maria ja lapsi- kuvia, siellä oli myös erittäin runneltu ja haavoille lyöty Jeesus ristillä. Alhaalla alttarin vieressä oli patsaana Maria, jolle oli konkreettisesti laitettu miekka lävistämään sydämen. Kävimme ystävän kehotuksesta myös Trasteveren kaupunginosassa Santa Marian kirkossa. Siellä oli menossa messu, kirkko täynnä kaikenikäistä väkeä, vähän sellainen tuomasmessumainen meininki. Saimme käteemme lapun, josta selvisi seurakunnan partiolippukunnan viettävän 25-vuotisjuhlaansa. Kirkon ovella oli sielläkin kerjäläisiä, mm. nuori äiti pieni lapsi sylissään. Tämän päivän madonna ja lapsi?

Kirkollista väkeä Roomassa näkee paljon: siisteihin papillisiin asuihin pukeutuneita patereita, eri sääntökuntien nunnia ja munkkeja. Paavia emme tavanneet.

Koskaan elämässäni en ole nähnyt niin paljon seimiasetelmia kuin tällä matkalla. Jokaisessa kirkossa oli omansa, lisäksi yleensä useita Madonna ja lapsi-kuvia. Kauppojen ikkunoissa oli seimiä. Vatikaanimuseossa oli valtavat määrät maalauksia, joissa oli Maria ja Jeesus tai koko pyhä perhe ja lisäksi muita pyhiä. Oli siellä sellaisiakin, joissa oli Marian ja Jeesuksen kanssa pyhä Katariina Aleksandrialainen.

Mitä jäi päällimmäiseksi? Kysymyksiä ja ihmettelyä. Mikä lienee upean historian merkitys tämän päivän italialaisille? Pitkään keisarien ketjuun ja pitkään paavien ketjuun mahtuu huonoja ja hyviä. Minkähänlaisia lienevät nykyiset - Italiassa ja maailmassa? Matkamme aikana Berlusconia heitettiin kirkon pienoismallilla. Kööpenhaminassa kokoontui ilmastokokous. Paniinien myyjä ei ollut kiinnostunut palautuspullosta. Hotellissa siivooja vaihtoi joka päivä pyyhkeet, vaikka me kuuliaisesti ripustimme ne telineille uudelleen käyttämisen merkiksi. Ja me tietysti lisäsimme ilmaston rasitusta lentäessämme...

Pirjo