Nyt tuntuu siltä, että jos kaikki käyttäisivät paperia yhtä paljon kuin minä tämän sunnuntain saarnantekoon, niin Suomen paperikoneet jauhaisivat kuumina yötä päivää tälläkin taantuman hetkellä. Suttupaperia ja rutistettuja A-nelosia tuli nimittäin melkoisen paljon. Joskus matka sydämestä (niistä ajatuksista, jotka ehdottomasti haluaisi tuoda julki) aivoihin ja sormiin (jotka nämä ajatukset muokkaavat jollakin tavalla ymmärrettävään muotoon) on todella pitkä.

 

Huolimatta tuosta pitkästä matkasta – joka jäi osin kesken – pistän saarnani kuitenkin tuonne viereiselle sivullemme, sillä siitä löytyvät niitä sanoja, jotka sisälläni ovat pyörineet: pieneksi kasvava ja aitoutta hamuava ihminen sekä Turvapaikka ja Rakkaus, Jumala.

 

Eero