Miksi – usein juuri me miehet, myönnän tämän – lataamme monille, erityisesti perheenäideille, huonon omantunnon taakkoja harteille syyllistämällä heitä voivotellen, miten joulun valmistelemiseen satsataan niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa? "Taas ne hössöttää sen joulun kanssa."

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Näin me usein teemme, mutta silti joudumme myöntämään, että on hyvä olla kauniissa, siistissä ja puhtaassa joulukodissa – kukapa ei sellaisessa viihtyisi.

Myönnetään reilusti myös se, että on hienoa nuuhkia jouluisia tuoksuja – kenenpä mieleen ne eivät toisi kauniita muistoja tai tunnelmaa juuri tähän hetkeen, jossa nyt eletään.

Tunnustetaan ihan rohkeasti sekin, että on hienoa antaa ja saada lahjoja – minä ainakin nautin näistä kaikista.

Eivätkä ne itsestään tule; puhtaus, tuoksut ja lahjat. Jonkun on niiden eteen työtä tehtävä, on enemmän tai vähemmän "jouluhössötettävä." Myönnetään pois vaan ja lähdetään kaikki useammin mukaan!

 

Tällaisissa joulun valmisteluissa kodeissa, valmisteluissa jotka jo ovat osa joulunviettoa, heijastuu eräänlaisia luomiskertomuksen kaikuja: Jumala loi tyhjästä kaiken – kaaoksesta kosmoksen – ja luomistyö päättyi lepoon ja rauhaan. Ihminen luo parhaimmillaan materian ja mielen moninaisesta kaaoksesta joulutunnelman. Päättyköön sekin aikanaan ansaittuun joulurauhaan.  

 

Autuaita ovat joulun valmistelijat. He ansaitsevat suuren kiitoksen.

 

Eero