… auringon lämmittämän.

 

Pälvisen pellon yläpuolella lentelivät kevään ensimmäiset kiurut. Kaukana pellon toisella laidalla katseli varovaisen tapaansa arka ja pälyilevä peura. Metsästä kuului ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuo kyyhkysen tuttu tervehdys... huhuu…

 

Kaiken tämän keskellä vihreyttä odottava maa tuoksui keväälle.

 

Aamu-uniselle (erittäin harvoin aamuvarhaisella liikkeellä olevalle) lenkkiläiselle se kaikki oli taas kerran mitä mahtavin kokemus. Pitäisiköhän rohjeta ottaa joskus uusiksi?

 

Mielessä soi Mika Piiparisen laulu:

 

Oi katso mikä aamu,

yön varjot katoaa,

ja linnut pienimmätkin

ylistää Jumalaa.

 

 

Eero