<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

…lauloi sinitiainen tänä aamuna pihallamme, kun olin kolaamassa lunta eilisen myräkän jälkeen. Olinhan minä sinut unohtanut! Onneksi oli vähän säkin pohjalla jäljellä viimetalvisia auringonkukan siemeniä, niin että päästiin alkuun. Tervetuloa lintuystäväni taas ruokailemaan! Lisää saat sen minkä ensi kevääseen saakka tarvitset. Sen sinulle lupaan.

 

Unohditko minut ihminen, kyselevät toiset ihmiset lähellä ja kaukaa. Olen minä teidät unohtanut, kerran jos toisenkin. Löytyisikö vanhaa rakkautta oman elämänsäkkini pohjalta? Rakkautta, jota joskus sain, mutta en ollut käyttänyt. Ei löytynyt, sillä elämänsäkkini pohjassa oli reikä ja kaikki vanha oli valunut pois. Samalla kuitenkin huomasin, että kokonaan uutta annetaan. Tuoretta rakkautta tarjotaan tänäkin päivänä toisillemme annettavaksi, tänä päivänä käytettäväksi. Tähän ei riitä ihmisen lupaus, vaan itse Rakkauden, joka antaa itsestään jaettavaksi niin paljon kuin vaan jakaa haluan. Sen Hän minulle lupaa.

 

Eero