Jo vain, ihan totta!

Olin yhtenä päivänä pitämässä pyhäkoulua päiväkodissa. Aiheena oli kylväjävertaus. Käytin Godly Play -kerrontamenetelmää. Kaikki kylväjävertauksen hahmot ja maalatusta vanerista tehdyt muut materiaalit olivat siis kertomuslaatikossa, josta niitä tarinan edetessä otin esiin ja asetin lattialle järjestykseen. Ensin otin käteeni kylväjämiehen hahmon, joka kylvi pieniä siemeniä. Ensimmäiset siemenet tippuivat polun varteen. Sitten otin laatikosta pieniä puisia lintuja, jotka asetin syömään juuri kylvettyjä siemeniä.

Ja sitten tapahtui sellaista, mitä ei ollut Godly Play -käsikirjoituksessa. Mutta taisi kuitenkin olla Jumalan käsikirjoituksessa! Todella komea talitiainen pyrähti päiväkodin ikkunalaudalle. Kaikki katsoimme hämmästyneinä, mistä se juuri NYT osasi siihen tupsahtaa. Varmaan sekin olisi halunnut syödä siemeniä, me yhteen ääneen pohdimme. Ison aikaa saimme ihailla talitiaisen läsnäoloa. Minusta tuntui siltä, että se omalla olemuksellaan ja läsnäolollaan piti meille puhuttelevan saarnan - ilman ainoatakaan lausuttua sanaa.

Tämä pyhäkoulu jäi taatusti lasten ja aikuisten mieleen! Aina ei kaikki mene ihmisten laatiman käsikirjoituksen mukaan. Joskus saa kokea näin mahtavia ilon hetkiä.

Kiitos, talitiainen!

Eliisa Lehti, lapsityön teologi, Kaarinan srk