Joskus on hyvä pistää itsensä tiukoille ja niin sanotusti voittaa itsensä, sanovat jotkut itseään viisaana pitävät. Kai siihen on sitten uskottava ja siksi tein pari päivää sitten niin ja yritin tehdä uuden ennätysajan autonrenkaiden vaihdossa. Onnistuin, sillä en todennäköisesti ole koskaan vaihtanut renkaita niin hitaasti kuin viime maanantaina. Luit oikein, tein uuden oman ennätykseni hitaudessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ennätys oli todella kovan työn takana, sillä koko ajan mielessä kävi ajatus, että täytyyhän samanaikaisesti kantaa kahta rengasta varastoon, täytyyhän tunkkia veivata koko ajan hiki pipossa ja täytyyhän molemmilla käsillä ruuvata pultteja auki ja kiinni, kun on kaksi kättä annettu.

Niinpä… täytyykö todella olla koko ajan tehokas ja saavuttaa jotakin, vaikka vain renkaat nopeasti auton alle?

 

Mikä tarkoitus on sillä ajalla, jonka tekee työtä, jos päämääränä on vain työn valmistuminen? Fedor Dostojevskin kirjassa ”Karamazovin Veljekset” veljessarjan nuorin, munkki Alesa, sanoo: ”Minun mielestäni kaikkien maailmassa pitää ennen kaikkea rakastaa elämää.” Tähän huudahti hänen veljensä Ivan: ”Rakastaa elämää enemmän kuin sen tarkoitusta!?” Alesa vastaa: ”Ehdottomasti niin … vain silloin ymmärtää sen tarkoituksen.”

 

Eikö Jeesus puhunut samasta asiasta sanoessaan itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Tiellä ollaan vielä matkalla, niin kuin elämässäkin ollaan. Unohtaessamme rakastaa elämää juuri tässä ja nyt (jopa enemmän kuin sen tarkoitusta) unohdamme samalla rakastaa matkalla olemista ja vain tätä olemassaolomme hetkeä. Seuraavaa ei ole meille vielä annettu. Se on vielä olematon eikä olematonta voi rakastaa.

 

Niin se aika oli tunti ja kolme minuuttia. Keväällä on taas mahdollisuus parantaa ennätystä. Haasta siis itsesi ja ystäväsi vaikka astioiden pesemisen hitaudessa – ja nauti hitauden hurmasta!

 

Eero