Matias 2 vee ja 10 kookoo oli kylässä mummolassa. Tulo oli vähän yllättävä ja jääkaappi oli melkoisen tyhjä, kun mummo ei ollut vielä tullut töistä eikä tuonut ruokaa. Äijä (siis isoisä karjalaisittain) joutui ruuanlaittoon. Onneksi pakkasesta löytyi ranskispussi ja sisältö tökättiin uuniin. Vartin verran katseltiin uuninlasista, milloin ruoka olisi valmis. Osa valmiinnäköisistä ranskiksista pistettiin lautaselle ja höystettiin ketsupilla. Osa laitettiin vielä takaisin lämpimään uuniin. Melkoisen hyviltä tuntuivat maistuvan ja kohta otettiin uunista lisää ja nyt päästiin asiaan. Nuo maanmainiot uunissa hitaasti kypsyneet rapeat ranskikset rapsahtelivat kivasti hampaissa ja niitä oli tosi hieno syödä sormin. Kasvoilta ja silmistä näki, että nyt syötiin todellista Gourmet-ruokaa. Äijä oli onnistunut ja kiitosta täydennettiin pusulla poskelle.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mitä me oikeastaan elämästämme etsimme ollaksemme onnellisia? Autuaita ovat tumpelot ruuanlaitossa, sillä heidät(kin) suukolla palkitaan.

 

Eero-äijä