Olen saanut kuluvalla viikolla kokea, miten toisen ihmisen kohtaaminen kantaa. Välillä tuntuu, että tuollaisessa hyvässä kohtaamisessa katsoo aivan kuin pyhään ikoniin... niin ja niinhän siinä itse asiassa tekeekin!  Jumalan kuviksihan (ikoneksi) meidät on luotu.

Kohtaaminen voi olla järisyttävä, rakentava, kannattava... niin melkeinpä mitä vaan. Hyvä kohtaaminen - kasvokkain, sähköpostin välityksellä, puhelimessa - on Isämme meille antama lahja.

Ensi keskiviikkona (25.11) on viimeinen tämän syksyn "Syksyn pimetessä"-kirkkoilta. Iltojen teemana on ollut matka kohti kohtaamista. Oivalsin, että kohtaaminen ei tapahdukaan vasta sitten joskus, vaan tässä ja nyt, tämän elämän keskellä.

Oivalsin, ja nyt kiitän siitä.

Eero