Seuraava teksti on julkaistu ensin Kaarinan kaupungin kantri-sivuilla.

 

 

 

Joulu ei taida monenkaan kohdalla tulla täysin valmistelematta ja odottelematta – ei ainakaan huomaamatta. Hyvää toki kannattaakin odottaa. Adventti on tätä odottelemisen aikaa.

Tuo sana ”adventti” sisältää mielenkiintoisen yhdistelmän. Sana on latinaa ja alun perin se tarkoitti sekä odottamista että myös seikkailua.

 

No, ei kai nyt sentään… eikö odottaminen ole aina tylsää, pitkäveteistä, kello ei käy, aika ei kulu. Seikkailuun taas kuuluu vatsanpohjassa oleva pieni tai vähän isompikin kutina, uuden etsimisen ja löytämisen halu.

 

Entäpä jos odottamisesta, adventista, tekisikin tänä vuonna seikkailun, josta voisi tulla, näin väitän, takuulla paljon mielenkiintoisempi kuin TV:n monenlaiset ns. seikkailusarjat.

 

Tähän seikkailuun tarvitset välineiksi nojatuolin, läsnäolosi ja aikaasi. Tähän seikkailuun lähdettyäsi tulet paikkaan, jota voisi kutsua aikataskuksi. Sinun omaan aikataskuusi, joka on tarkoitettu vain sinulle ja sinun käyttöösi ja jossa tutustut seikkailusi kohteeseen – itseesi.

 

Saat täysin itsekkäästi vain olla siinä sellaisena kuin sinut on luotu ja sellaiseksi kuin sinut on tarkoitettu. Pienen pieneksi paastoksikin tätä aikataskun hetkeä voisi kutsua. Hemmottele itseäsi hetken täydellisellä hiljaisuudella ja anna ajatustesi levätä.

Vähitellen adventin edetessä ja seikkailunälän ehkä kasvaessa, voisit etsiä tuohon hiljaisuuden luomaan aikataskuun myös muuta sisältöä, pohtien esimerkiksi mitä merkitsevät omalla kohdalla jouluevankeliumin sanat: ”Teille on syntynyt Vapahtaja” tai sanat joululaulusta: ”Sydämeeni joulun teen…”.

 

Näin voi Suuri seikkailu, adventure, adventti alkaa.

 

Seikkailumielellä, välillä omassa aikataskussa, hyvää joulun odotusta toivottaen

 

Eero