Olin eilen sanajumalanpalveluksessa ja päällimmäiseksi mieleeni jäi kolme asiaa.

Yksi hyvä kohtaaminen uuden seurakuntalaisen kanssa. Tervetuloa seurakuntaan! Toivon, että löydät meillä paikan, jossa koet yhteyttä ja lähimmäisen rakkautta.

 

Toiseksi riparilaiset. Te rakkaat nuoret olette aivan upeita! Vaikka välillä ei keskittyminen tahdo venyä (ei se minullakaan venynyt 15-vuotiaana, ennemminkin paukkui), niin silti hiljennyitte, olin kuulevinani jonkun laulavan, rukoilitte Isä meidän…

 

Niin ja kolmanneksi Henkka-papin saarna. Upeaa saarnaa kuunnellessani ja sitä omaan elämääni soveltaessani ajattelin, ja vielä tälläkin hetkellä ajattelen, miten helposti ”bunkkeroidun” omaan ajatusmaailmaani ja heittelen sieltä toisten päälle milloin mitäkin. Ja joka kerta nuo heittoni (sanat, vaatimukset, toiveet, odotukset, kuuntelemiset, vaikenemiset…) osuvat ja jättävät jälkensä toiseen ihmiseen. Todellakin, joka kerta…

 

Siitä tuli minulle yhteyden, kiitollisuuden ja pohdinnan jumalanpalvelus – siinä oli hyvä olla.

 

Eero