Osallistuin hiippakunnan papiston päivään tänään. Kovasti siellä puhuttiin vuorovaikutuksen keskeisyydestä ja siitä, kuinka pitäisi olla valmiuksia erilaisten ihmisten kuuntelemiseen ja kohtaamiseen ja kaikenlaisista muista asioista jotka voisivat olla paremmin kuin ovat. Lopussa heitettiin ilmaan kysymys siitä, millainen olisi maanpäällinen paratiisi - mistä me oikein unelmoimme.

Kävelin Kristilliseltä opistolta kaupunkiin pimeää jokivartta pitkin tihkusateessa ja ajattelin, ettei sellainen maailma olisi hullumpi, jossa saisi olla välillä ihan hiljaa ja välillä jutella. Siellä voisi jutella välillä vaikeista asioista ja välillä mukavista ja olla välillä hankala ja välillä mukava. Siis suunnilleen tällainen maailma kuin tämä nykyinen on.

Merja